Hupsista keikkaa! Tässähän vierähti pidempikin tovi viimeisestä kirjoituksestani.  Tammikuu alkaa olla loppusuoralla ja ulkona onneksi vihdoin ja viimein näyttää jo talviselta.  Äsken tuli käytyä ystävän ja hänen lapsensa kanssa perinteisessä pulkkamäessä, mukavaa oli. :) Ilokseni kotimatkalla törmäsin ihanaan juoksuystävääni, lupasin vielä joku päivä olla juoksemassa lenkkiä hänen kanssaan. :) Lonkan osalta ei ole tänä vuonna kaiken kaikkiaan ole juuri muutosta tapahtunut, aika paljon sitä on jo oppinut elämään niin, että tietää, missä liikkeissä ja millä tavoin lonkka saa näkemään tähtiä. Kiertoliikkeet ja koukistukset, auts, ei kiitos.
Uinnista ja vesijuoksusta on tullut ihania lajeja, siinä sivussa iltaisin taittuu pitkiä kävelylenkkejä ja kuntopyöräilyä. Hiihtämään en kiireiden vuoksi ole ennättänyt, mutta eiköhän tuolta ladulta itsensä melko pian tässä löydä. :)

Harjoittelu päiväkodissa on sujunut mukavasti, joskin lukuunottamatta alkuvaukeuksia ja niistä johtuen harjoittelupaikkani vaihtumista. Työviikkojen aikana olen tosiaan saannut huomata, kuinka ihanaa on lasten kanssa työskentely, ovat nuo lapset niin avoimia ja aitoja. Päivähoidon sen ehkä ikävämmänkin puolen olen jo jollainlailla saanut nähdä, vastuu on hoitajalla suuri ja yhteistyö lapsen vanhempien kanssa ei aina niin sujuvaa ole. Se negatiivinen palaute on niin helppo sanoa, mutta olisi todella todella tärkeää ja ihanaa, jos välillä muistaisi sanoa myös positiivista näkökantaa päivähoidon henkilökunnalle. Onneksi moni vanhempi muistaa asian! :)

Ikäviä asioita tapahtuu näköjään aina, tällä kertaa viikolla sain huolestuttavan soiton ja kuulin, että toinen vanhemmistani oli joutunut tapaturman kohteeksi. Kai tämä on joku käsittämätön epäonni, mikä meidän suvussa vallitsee... Huoli on tällä hetkellä kova omieni vanhempieni jaksamisesta ja tervehtymisestä. Voi kunpa osaisinkin auttaa heitä parhaani mukaan, mutta välimatkan takia se on aika vaikeaa.

Päivä kerrallaan, uusia tuulia aistien. Niin sitä elämässä vain eteenpäin täytyy mennä. Kiire on välillä aivan mahdoton ja opinnäytetyö aiheuttaa melkein unettomia öitä jo tässä vaiheessa. Mutta kai tämä vaatii sitä hyvää organisointia, niin asiat varmasti kulkevat eteenpäin. :)