Jollainlailla on nyt aikas helpottunut olo. Olen nimittäin saanut diagnoosin näihin luuongelmiin. Siis monen monen tutkimuksen jälkeen selviää, että taustalta löytyi luun pehmenemistä aiheuttanut sairaus. D-vitamiinin imeytyminen ei ole ollut jostain syystä riittävää eli miulla todettiin reipas puute ko. vitamiinissa. Ja kaikkiallahan on toitotettu ja esitetty tutkimuksia, kuinka tärkeä toi D- vitamiini on ja miten sen liian vähäinen saanti altistaa rasitusmurtumille.

Kesti vain aika kauan, ennekuin otettiin toi tutkimus,.. Ja mitä nyt sitten?

Luut pitäisi tullaan kuntoon lääkityksellä, eli D-vitamiinia ja Kalsiumia nassuun. Ehkäpä pieni tarkistus ruokavalioon on myös paikallaan.

Totta vie oon iloinen, että oikeasti nyt löytyy jotain selitystä oireille. Melkoinen epätoivo on vallinnut tässä koko syksyn ajan ja tunne siitä, että aivan kuin olisin päästäni kaikki oireet keksinyt. Ensi vuoden alussa odottaa vielä reumatutkimukset, mutta tällä hetkellä uskon kovin, että niistä ei mitään enää tule löytymään.

Ja niin, nyt kun saisi tuon lonkan rustovamman vielä korjattua, mikäli siellä nyt semmoinen on, vai voisikohan olla että lonkkakin paranisi nyt lääkkeillä…;) Joka tapauksessa tuli sitten leikkaus tai ei, niin lonkan parannuttua uskon vahvasti olevan lenkkipolulla juoksemassa. Ihmettä minä odotin, ja jonkinlaisen ihmeen olen saanut nyt kokea. Taisin saada tässä yhden parhaimmista joululahjoista.

Ja vaikka lonkka ei ole vielä kunnossa ja en tosiaan tiedä, mitä kaikkea sen hoito vaatii, niin silti tuntuu, että asiat ovat todellakin selkiytymässä. Matka voi olla vielä pitkä, mutta sen verran kuoppaisen ja mutkaisen tien olen syksyn ajan kulkenut, etten usko, että enää sellaista monttua vastaan tulisi, jota en pystyisi ylittämään. Matkaseurana on ollut uskomaton taustatuki ja olen suuren KIITOKSEN velkaa kaikille minua tsempanneille ihmisille. :)