Kuukausi tässä taisikin taas vierähtää viime kerrasta vanhempien luona. Nami nami, ensimmäiset piparit sain suuhuni jo eilen, ja mitkäpä maistuukaan ihanammalta kuin äidin tekemät piparkakut. :) 

Tänään olen saanut jopa aikaiseksi tehdä vähän kouluhommiakin. Kirjoittelin esseetä lasten nykyisestä liikuntakulttuurista. Harmillista todeta, kuinka perheet ovat tässäkin asiassa eriarvoisessa asemassa. Kaikille perheillä ei ole varaa maksaa lapselle kallista urheiluharrastusta tai mahdollisuutta kuljettaa lasta pitkän matkan päähän harrastuspaikalle.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olin lupautunut ensi viikolla menemään ohjaamaan lasten urheilukoulua, mutta yllätys yllätys jouduin tuon jalan takia perumaan homman. Ehkä ensi vuoden alusta tarjoutuu uusi mahdollisuus taas siihen ohjaus touhuun.

Tänään voisin yrittää värkätä loput joulukortit valmiiksi. Se on muuten jännä, että joka vuosi korttirupeaman jälkeen poden mielessäni, että ensi vuonna ostan varmasti sitten kaupasta valmiit kortit. Mutta niin vain aina sitä sitten huomaa joka joulun alla istumassa pahvien ja saksien kanssa lattialla ja värkkäämässä taas tänä jouluna itse kortteja… Taitaa olla niin, että minulle ei joulutunnelma tule jos a) en saa muruakaan maistaa piparkakkutaikinaa b) en tee itse joulukortteja c) en saa sitä aina niin ihanaa Marlin glögiä. :)

Hey, huomenna saa jo sytyttää kaksi kynttilää!